Lukukoira Börje kirjamessuilla

Viisi vuotta sitten eräs tietty maltankoiran poika sai upean valtakunnallisen kirjallisuuspalkinnon, koska hän rakastaa kirjoja.

Viime kuussa hänet kutsuttiin esiintymään kirjamessuille ihan Helsinkiin. Hän oli kovin yllättynyt ja vähän ylpistyikin moisesta kutsusta. Vielä enemmän hämmennystä herätti, kun kirjamessuilta tuli sähköpostiviesti, jonka liitteenä oli arkkitehdin suunnitelma omaksi pergolaksi, jossa lukukoirana voisi tavata omaa yleisöään.

Kohdemaana oli tänä vuonna Yhdysvallat. Oi, miten ihanaa – olihan se tämän lukukoiran syntymämaa ja siellä toimii myös hänen Alma Mater. Oli tiedossa mahtava työkeikka!

Messupäiviä oli 4. Jokaisena päivänä maltanpoika teki töitä yhteensä 2 tuntia. Onneksi vain puoli tuntia kerrallaan. Edellisellä viikolla oli postissa saapunut Reading Education Assistance Dog Honeycoat’s Bevely Hills Beau’lle ja hänen assistenteilleen kulkuluvat, parkkiluvat ja ohjeet pissapaikasta. Wau! Erinomaiset järjestelyt, mutta entä ravintolalounaat? Maltanpoika turvautuu varmuuden vuoksi kuivamuonaan ja vesipulloon.

Huippuhetki! Messupäivän avajaiset edessä. Ihana aamu. Liikenneongelmia ei ole ja assistentin rollaattori rullaa ja assistentin assistentti Alesja saa työntää V.I.P. maltanpojan työrattaita ja kaikki kantavat pakaaseja. Onko kaikki mukana? Ovatko fanikuvat, kirjanmerkit, lukijoiden kirjalahjat sekä kirjaston esitteet mukana?

Joka päivä mentiin supertähtien tapaan pohjoisesta sisäänkäynnistä. Messujen henkilökunta tunsi jo maltanpojan, ja vain pari kertaa meni rotumääritys pieleen. Havannalaista veikkasivat. Maltanpoika ei pahastunut. Lukukoiralla oli esiintymisiä aina kello 12 ja 14. Siinä välissä oli sitten tauko erilaisia tarpeita varten. Alesja-assistentti hoiti tehtävänsä hyvin ja joutuisasti mutta lukukoiran ohjaajamami jäi aina suustaan kiinni haastatteluihin ja naistenvessan jonoihin. Kumma tyyppi!

Syötiin sitten ravintoloissa. Maltanpoika sai aina oman annoksen! V.I.P. – you know. Tarjolle tuotiin nyhtöpossua ja riisiä, riisiä ja kebablihaa, kerran paahtolammastakin. Maltanpoika söi varoen, sillä koskaan ei tiedä tuleeko masupipi. Retkieväät jäivät syömättä. Kuka nyt nappuloita söisi, jos gurmeeta tarjotaan. Jokainen iltapäivä ja yö meni sitten messujen jälkeen kuorsatessa. Bruno chihuahuasta, wanna-be -lukukoira, haistoi kateuden!

Millainen oli tyypillinen messupäivä? Paikalla oli oltava viimeistään puoli tuntia ennen esiintymistä, tukka kammattuna. Silloin fiksattiin lukupaikka ja lukumatto, assistentin tuoli ja mikrofoni. Sitten otettiin virallisia valokuvia ja annettiin vähän haistatteluja, ei vaan haas-tat-te-lu-ja. Kun esiintyminen sitten alkoi, niin aluksi kerrottiin Espoon kaupunginkirjastosta ja maltankoirista. Sen jälkeen tuli tietoisku lukukoirailusta ja lukuterapiakoiran työstä, jota Espoossa on tehty nyt jo 7 vuotta = sekä kirjastopedagogin erittäin tärkeästä työstä lukemisen tukemiseksi. Lopuksi sai ilmoittautua lukemaan ääneen. Se oli todella hauskaa! Joka päivä löytyi ainakin 6 rohkeaa lukijaa, jotka luettuaan saivat lukukoiran yllätyskassin. Kassi oli Espoon kaupunginkirjaston hieno lohikäärmekassi. Sen sisällä oli yllätyskirja kotiin vietäväksi.

Lukurauhaa lepopäiviksi toivottaa Lukuterapiakoira Börje R.E.A.D.® Tapiolan kirjastosta

Vastaa