Betalukemisesta – kirjasto voi auttaa

Jokin aika sitten eräs ystäväni pyysi minua lukemaan kirjoittamansa dekkarikäsikirjoituksen, joka oli viimeisiä viilauksia vaille valmis. Otin tehtävän mielelläni vastaan ja sähköpostiliite vaihtoi omistajaa. Teksti tempaisi heti mukaansa. Tunnelma oli paikoillaan, hahmojen syöksykierre ahdisti ja juoni piti otteessaan. Silti tekstistä löytyi huomautettavaa. Oli pieniä juttuja kuten ase, johon kiinnitettiin lukijan huomio, mutta jota ei sitten käytetty lainkaan. Oli eräs kohtaus, joka ei vienyt tarinaa eteenpäin. Oli kohtia, joihin liitin kommentin, että kertomisen sijaan tämän voisi näyttää.

Jokainen teksti alkaa ideasta. Se voi olla pieni tai suuri. Se voi pulpahtaa mieleen valmiina kohtauksena tai pelkkänä tunteena, jonka haluaa välittää lukijalle. Tekstejä työstetään pitkään. Novelli voi syntyä iltapäivässä mutta muokkaaminen voi viedä viikkoja. Romaanikäsikirjoitus voi niellä vuosia kirjoittajan elämästä. Kaikki kirjoittajat tietävät, että omalle tekstille sokeutuu. Puut ja metsä kietoutuvat yhteen eikä niitä erota enää toisistaan. Tässä vaiheessa tekstin voi laittaa lepäämään. Antaa ajan kulua ja kaivaa esille sitten kun sitä voi katsella tuoreesta näkökulmasta. Tässä vaiheessa sen voi myös antaa jollekin toiselle luettavaksi: äidille, puolisolle, siskolle tai parhaalle ystävälle. Kelle tahansa, joka kykenee antamaan siitä syvällisemmän kommentin kuin ”ihan jees”.

Jos lähipiiristä ei löydy sopivaa lukijaa tai käyttämäsi lukijat ovat jo väsyneet tekstiin, apu löytyy kirjastosta.

Tapiolan kirjaston uusi Betalukija-palvelu on juuri aloittanut toimintansa, ja samalla aikaisempi arviointipalvelu siirtyy talvitelakalle. Uuden betalukija-palvelun tarkempi esittely ja ohjeet käsikirjoituksen lähettämiseen löytyvät täältä. Iloisina voimme kertoa myös, että kirjaston arvostelupalvelua käyttänyt asiakas saa pian teoksensa julkaistuksi. Siitä lisää sitten myöhemmin :).

Eeva Klingberg

Vastaa