Aineistonhankinnan virtauksia Espoossa

Kirjaston vuoden 2018 aineistorahankäytön isot linjat lyödään lukkoon seuraavien viikkojen aikana. Tässä lyhyt katsaus trendeihin Espoossa.

LASTEN LAINAUKSEN NUPIT KAAKKOON

Aineiston kellutus tekee näkyväksi, joskus brutaalillakin tavalla, aineiston kysynnän ja tarjonnan virtauksia. Lastenkirjallisuudessa on suuri määrä nimekkeitä, joista on jatkuva, krooninen pula kaikkialla. Ei vain kuumimmista uutuuksista ja hiteistä, Neropateista ja Keplereistä, vaan yhtä lailla vaikkapa Mauri Kunnaksen vanhoista kuvakirjoista. Aktiivinen ja korkealaatuinen kirjavinkkaustyö ja kouluyhteistyö, kuin myös paikalliset sekä valtakunnalliset lukemiskampanjat, lyövät lisää kierroksia hyvälaatuisen lastenaineiston kysyntään. Suomenkielisen lastenkirjallisuuden lainaus kasvoi v. 2016 Espoossa huikeat 19 %. Lastenkirjastotyö on toisaalta Espoon kirjaston tärkein strateginen painopistealue. Johtopäätösten teko ei tässä tilanteessa ole järin vaikeaa. Ei selitellä eikä päivitellä, vaan vastataan tarpeeseen niin hyvin kuin suinkin pystytään, ja pyritään siihen että kysyntä edelleen kasvaa.

Lastenaineiston määrärahoja on nostettu muutamassa vuodessa noin 50 % 222 000 € tasosta (2014) 330 000 €:oon (2017). Suomen- ja englanninkielisen lasten- ja aikuistenaineiston välinen suhde on samalla muuttunut perinteisestä 33/66 jakosuhteesta noin 43/57 tasolle. Ensi vuodelle lastenaineiston osuutta kasvatetaan entisestään, tietysti mahdollisuuksien rajoissa.

AIKUISILLE TASAPAINOISESTI

Toiselta puolelta kellutus tekee selväksi, mitä aineistoja on ”hävyttömän paljon, enemmän kuin tarpeeksi”. Aikuisten dekkari- ja viihdehyllyt ovat kaikkialla täydet. Lyhyen kysyntäpiikin jälkeen kirjastoilla on kädet täynnä sinänsä hyviä kirjoja, joita kukaan ei halua lukea. Hankinnan täytyy tietysti toisaalta vastata myös tuohon kysyntäpiikkiin. Tämä on tasapainottelua, ja olemme löytäneet tässä sanotaanko riittävän hyvän balanssin. Toiselta puolelta asiakkaat ovat käytännössä hyväksyneet suosituimpien nimekkeiden pitkähköt jonotusajat.

Aikuistenkirjallisuuden hankinta on isoilta linjoiltaan tasapainossa. Hankinta on painottumassa entistä enemmän tietokirjallisuuden suuntaan. Englanti on käytännössä yhä enemmän ”toinen kotimainen” kieli ja samalla myös monelle ei-suomenkieliselle lähestyttävä kieli. Englanninkielisen tietokirjallisuuden valinta on Espoon aikuisten kokoelmatyön kruununjalokivi, kirkkaampi ja säteilevämpi kuin seudullisten kumppaniemme yritelmät, muusta Suomesta puhumattakaan.

HelMet-kokoelmaa käytetään yhä enemmän varaamalla, varausten määrät ovat kasvaneet varausmaksujen poistamisen jälkeen voimakkaasti. Kellutuksen ansiosta emme ole joutuneet kuormamäärien kanssa pulaan.

Jossain vaiheessa HelMetissä pitäisi arvioida uudelleen Bestseller-konsepti. Suositun kirjan nidemäärästä voi olla HelMetissä bestsellereinä huomattava osa – kolmannes, jopa yli puolet. Kaikki nämä niteet ovat poissa varausjonoja purkamasta juuri silloin, kun kysyntä on kovimmillaan. Toki bestiksillä on hyvätkin puolensa, ne tuovat kuumimpia uutuuksia kirjastotilaan ja välittömästi saataville.

CD-LAINAUS HIIPUU, DVD SINNITTELEE

CD-muotoisen musiikkiaineiston lainauksen kehitys on ollut kylmää kyytiä jo pitkään. Kaksinumeroisten miinusmerkkisten lukujen kumuloituessa lähestytään vuosien vieriessä ”pimeyden sydäntä”. CD:iden hankintaa on vastaavasti Espoossa voimakkaasti supistettu viime vuosina. Tämäkin trendi jatkunee myös 2018.

Joskus väitetään, että lainauksen kuihtuminen johtuu juuri hankinnan supistumisesta: kun ei ole tarjontaa, ei ole mitä lainatakaan. Onneksi asiaa on ystävällisesti testattu Helsingin kaupunginkirjastossa. Oheisesta Kari Lämsän graafista voi nähdä, kuinka Helsingissä pyrittiin hankintaa kasvattamalla vuosien ajan elvyttämään musalainausta. Kuten kuvasta näkee, lainakehitys ei reagoinut tähän mitenkään. CD:iden myyntiluvut (www.ifpi.fi/tilastot) ovat toinen, kirjastojen hankinnasta riippumaton tapa tarkastella aineiston kysyntää. Kaikki viestit ovat yhdensuuntaisia. Maailma menee omaa rataansa, vaikka tahto ja usko olisi kuinka luja.

Kuva: Helsingin kaupunginkirjasto

 

CD:n kuolema on kirjastossa kipeä menetys, koska tilalle ei tule uutta formaattia. Tulevaisuus – ja jo nykyisyys – on digitaalinen, ja kirjastoa ei tarvita digitaalisessa jakelussa välimieheksi. Musiikkikirjastotyön tulevaisuus ei ole aineistokeskeinen.

Pääkaupunkiseudun kirjastoilla on ollut kunnianhimoiset tavoitteet musiikkiaineiston luetteloinnin suhteen. Musahankinnan supistuminen lyö korville näitä tavoitteita. Luettelointi on sidottu fyysisiin teoskappaleisiin: ne levyt luetteloidaan, jotka hankitaan. Näin päästään suhteellisen kattavaan tietokantaan ja mielekkäisiin hakutuloksiin niin kauan, mutta vain niin kauan, kun hankinta on riittävän laajaa. Nykytilannetta arvioitaessa kannattaa jo miettiä, missä ollaan kolmen tai neljän vuoden päästä.

DVD ja Blu-Ray ovat sitkeämpiä formaatteja kuin CD. Elokuvien julkaisu ja jakelu on porrastettu tavalla, joka ohjaa leffan teattereissa missanneet ihmiset DVD-julkaisua odottamaan. Elokuvien digitaaliset striimaus- ja vuokrauspalvelut eivät myöskään vedä vielä vertoja musan vastaaville. Jos erilliset DVD-soittimet saavatkin olohuoneista kenkää, pelikonsolit ovat uusintaneet DVD:n vaatimaa laiteinfraa. DVD:n kokonaislainaus on ollut CD:n tavoin pitkään laskussa, mutta monet uutuudet keräävät edelleen kolminumeroisia varausjonoja.

Vastaa